(English translation below)
1,5 vuoden radioamatööriharrasteen aikana ei ole tullut juurikaan käytettyä 2 metrin bandia muuhun kuin toistinkusoiluihin. Muutama puskakuso tuli pidettyä Jämiltä harjun päältä kesällä, mutta muuten tätä taajuusaluetta ei ole tullut kahlailtua.
Pirkanmaan VHF/UHF-ryhmän innostuttua rakentamaan Slim-Jimit yhden kerhoillan aikana koko porukalle, pohdin, että kyllähän se kevyesti suuntaava vaakapolarisaatioantenni pitäisi myös olla. On pitänyt rakentaa moxon 6m bandille, mutta se on jäänyt tarvikkeiden (lähinnä aurauskeppien) hankinnan tasolle. Koti-aseman nykyinen antenni toimii kuitenkin 6 metrillä oikein hyvin, joten moxonin tarve tälle bandille on ollut vähäinen. Nurkassa lojuva aurauskeppien läjä kuiskasikin kerran ohi mennessäni ”kahden metrin moksoni!” ja siitä sainkin inspiraation. Kiitos kepakot!
Suunnittelin ja 3D-tulostin keskuspalan, joka yhdistää X-muodossa olevat runkotikut. Näiden päihin tulostin antennilangan ohjurit, ja homma olikin kasausta vaille valmis!
Totta kai antennia piti virittää VNA (yllä oleva kuva on suuntaa-antava) ja minusta tämä on se ärsyttävin osuus. Miten saa kaiken pysymään ”tilapäisesti” kasassa niin, että voi suorittaa mittauksen luotettavasti? Teippiä ja kuumaliimaa hyödyntäen pysyin jotenkin järjissäni, eikä himmeli hajonnut, vaikka tepastelin sen kanssa pihalle viimeistä viritystä varten. Pikkasen antenni oli pitkä, kuten voi olettaakin, kun ympärillä oleva sisätila vaikuttaa, ja etuelementin trimmauksella oltiinkin mukavasti 145 MHz montun pohjalla SWR-käyrän suhteen.
Ja ei muuta kuin testaamaan! Sisätiloissa, erään ison radioamatööriverkkopalvelun koodia korjatessa, aivot alkoivat kaipaamaan happea. Sopivat vaatteet päälle ja radiokamojen kanssa kotipihaan puutarhapöydän ääreen. Keli oli oikein sopiva, harmaa kuten voi olettaa lokakuun lopulla, mutta ulkona oli mukava saada happea ja leikkiä radioiden kanssa.
Muutama kutsu 145.500 taajuudella ei tuottanut vastakaikua, joten päätin vuoden FT8-tauon jälkeen kokeilla, miten kuuluisin sitä kautta. FT8 on antennin testailuun se erinomainen systeemi. Pientä tropoa oli vissiin ilmassa, ja kuuluin 329 km päähän ES8TJM:n antenniin -8 dB. Käytössä oli 10 W lähetystehoa. Yhtään FT8-kusoa en saanut aikaiseksi, mutta se ei haitannut pätkääkään. Kuuluvuustieto riitti vahvistamaan käsitykseni siitä, etten ollut rakentanut keinokuormaa. Operoin Icomin 705-radiolla, jonka saa langattomasti kiinni iPadiin, jossa voi ajaa FT8-ohjelmaa. Täysautomaatti päälle ja selailemaan pskreporter.info-sivustoa. Tämä taitaa olla radioamatöörin yleisin toimintamuoto tänä päivänä!
Onnistuneen FT8-kokeilun jälkeen ajattelin, että pitäisihän sitä nyt saada kuitenkin suora puheyhteys vielä antennilla, ja kävinkin kutsumassa Tampereen toistimella, josko siellä olisi innokkaita vasta-asemia kokeilemaan, kuuluuko asemani moxonilla mihinkään. 145.425 taajuus tauluun ja huutelemaan. Lopputulos oli, että 4-5 asemaa kuuli minut 59, ja antenni todettiin erittäin toimivaksi. Jopa lähetystehojen tiputtaminen 10 W -> 1 W ei aiheuttanut täydellistä katoamista, vaan sain vielä raportteja, joskin jo kohinan seasta. Kiitos Pirkanmaan asemille, tiedätte kyllä, ketä olitte! Lopulta jauhettiin tekniikkaa ja ties mitä porukalla vaikka kuinka kauan. Ulkona ei tullut kylmä, ja oli kiva kuulla uusien tuttavuuksien näkemyksiä tekniikka-aspekteihin.
2 m moxon oli siis todellakin rakentamisen arvoinen. Taidan hieman muokata 3D-malleja ja rakennan toisen samanmoisen, koska sen tekee verrattain nopeasti. Suosittelen lämpimästi pieniä rakenteluprojekteja, pihakusoiluja ja rinkuloihin osallistumista.
Moxonia rakenteli Jouni OH3CUF.
Same in English:
2-meter Moxon!
During my 1.5 years as a radio amateur, I haven’t really used the 2-meter band for much more than repeater chats. I did manage to have a few bush QSOs from Jämi on top of the ridge this summer, but otherwise, I haven’t explored this frequency range much.
When the Pirkanmaa VHF/UHF group got excited about building Slim-Jims for the whole crew during one club night, I thought that I should also have a lightweight directional horizontal polarization antenna. I’ve been meaning to build a Moxon for the 6-meter band, but that project has stalled at the stage of gathering materials (mainly snow poles). The current antenna at my home station works fine on 6 meters, so there hasn’t been much need for a Moxon on that band. But as I walked past a pile of snow poles lying in the corner, they seemed to whisper, ”Two-meter Moxon!”—and that’s where I got the inspiration. Thanks, poles!
I designed and 3D-printed a central piece that connects the rods, which form an X-shape when laid flat. I also printed wire guides for the ends of these rods, and the project was almost ready to assemble!
Of course, I had to tune the antenna with a VNA (the picture above is just for reference), and to me, this is the most annoying part. How do you keep everything ”temporarily” in place so you can measure reliably? With the help of tape and hot glue, I somehow stayed sane, and the structure didn’t fall apart, even when I took it outside for the final tuning. The antenna was a little too long, as you’d expect with the indoor environment affecting it, but after trimming the front element, we were comfortably sitting at the bottom of the 145 MHz SWR curve.
And then it was time to test! Indoors, while fixing some code for a major amateur radio web service, I started feeling like my brain needed some fresh air. So I put on some proper clothes, grabbed my radio gear, and headed out to the garden table in the yard. The weather was fitting, gray as you’d expect at the end of October, but it was nice to get some air and play with the radios outside.
A few calls on 145.500 produced no responses, so after a year-long FT8 break, I decided to see how I’d be heard via that mode. I’m not a huge fan of FT8, but it’s excellent for testing antennas. Apparently, there was a bit of tropo in the air, and I was heard 329 km away by ES8TJM’s antenna at -8 dB. I was using 10W of transmit power. I didn’t manage to complete any FT8 QSOs, but I didn’t mind one bit. Just knowing I was heard confirmed that I hadn’t built a dummy load. I operated with an Icom 705, which connects wirelessly to an iPad that runs the FT8 program. Set it to full auto and browse pskreporter.info—this seems to be the most common radio amateur activity these days!
After the successful FT8 experiment, I figured I should still try to get a direct voice contact with the antenna, so I called on the Tampere repeater to see if there were any eager stations to help test if my signal could be heard with the Moxon. I tuned to 145.425 and started calling. In the end, 4-5 stations heard me at a signal strength of 59, and the antenna was found to work very well. Even dropping the transmit power from 10W to 1W didn’t make me disappear completely; I still got reports, though with some background noise. Thanks to the Pirkanmaa stations—you know who you are! We ended up chatting about technical topics and all sorts of things for quite a while. It wasn’t cold outside, and it was great to hear the perspectives of new acquaintances on technical aspects.
So the 2-meter Moxon was definitely worth building. I might tweak the 3D models a bit and build another one since it comes together relatively quickly. I highly recommend small building projects, casual yard QSOs, and joining in on local nets.
