Tampereen Radioamatöörit ry:n hallitus sai loppukesästä kivan sähköpostin Ylöjärven partiolaisilta. Viestissä pyydettiin radioamatööritoiminnan esittelyä pikkupartiolaisten leirillä. Ilman muuta tällaiseen lähdettiin mukaan, vaikka 7–11-vuotiaat eivät olekaan otollisinta kohderyhmää maksamaan kerhon jäsenmaksua. Mietitytti vain, mitä harrastuksesta partiolaisille osattaisiin kertoa ja miten. Tuon ikäiset eivät varmasti istuisi paikallaan esitelmää kuuntelemassa.

Mukaan esittelemään lähtivät Tuomas, OH3ERV, Petri, OH3ENK, ja Tiiti, OH3HNY. Petrillä oli mukana autoaseman lisäksi vankka partiolaistausta. Tiiti pystytti kahden rastin kettujahtiradan sitä heikkotehoisempaa lajia (tnx rastien ja rautojen lainaajille!). Tuomas esitteli sisällä muun muassa HF:ää, jota varten taustajoukot olivat käyneet etukäteen heittämässä dipolin puuhun.

Esittelyt aloitettiin kertomalla jokaisen esittelijän omista radiotaustoista, mikä olikin hyvä idea. Ennemmin, kuin yrittää kertoa radioamatööritoiminnan jokaisesta erilaisesta osa-alueesta, on hyvä keskittyä siihen, mikä itseä kiinnostaa. Pienemmät partiolaiset kuuntelivat tarinaa hiiskumatta, isommat puolestaan kysyivät jokaisesta asiasta vähintään yhden välikysymyksen. Oletko itse miettinyt, mikä on maailmanennätysmäärä ihmisiä yhdessä kusossa?

Radiosuunnistukseen rakennettu kahden rastin foxoring-rata osoittautui ällistyttävän hankalaksi ja aikaavieväksi. Vain muutama yli kymmenvuotias kävi toisella rastilla. Pienimmät palloilivat somasti metsässä sinne tänne, vaikka rastille oli matkaa lähtöpaikalta ehkä 40 metriä. Onneksi sudenpennuilla oli omia aikuisia mukana estämässä eksymisiä. Radiosuunnistuksesta opittiin kantapään kautta myös, miksi kahdeksankympin kisat järjestetään päiväsaikaan: viimeiset suunnistajat kuulivat bandilta jo kaikenlaisia muitakin hämmentäviä signaaleja. Syysilta pimenee äkkiä.

Ehkä jännittävin ja yllättävin kokemus partiolaisille oli aivan tavallinen kahden metrin kuso. Urheimmat kokeilivat joko sisä- tai ulkoasemalla sanoa mikrofoniin: ”Moi, täällä Rasmus, olen leirillä”, eivätkä kaikki hoksanneet, että puhuvatkin tutun partiokaverin kanssa. ”Moi, täällä Otto, minäkin olen leirillä.” – ”Otto, mitä ihmettä!?” Keskinäisen kusoilun harjoitteluun jonkinlainen PMR-peli olisi poikaa, mutta tällä kertaa sellaiseen ei ollut rahkeita.

Varsinaisen esittelyajan lisäksi radioamatöörit olivat parin tunnin ajan läsnä leirin vapaa-ajalla. Pöydälle oli jätetty houkuttelevasti sähkötysavaimia ja -summereita sekä morse-koodiavaimia liiton radioamatööritoiminnan esittelylehtisestä. Kun paikalla oli sähkötystaitoinen kuuntelija, joka tulkitsi lasten ”salakielellä” lähettämiä sanoja, alkoi pöydän ääreen muodostua hiukan jonoa. Vastaava toimii hienosti myös kusoilussa. On eri asia sanoa: ”kuunnelkaapas hiljaa, kun kusoilen tässä”, kuin  jutella toistimella mukavia ja tulla pienten korvien salakuuntelemaksi.

Radiojuttuja pääsi kokeilemaan noin tusina sudenpentua ja saman verran seikkailijoita. Yksi aikuinenkin pyysi lasten mentyä, että saisi myös itse hakea rastin. Ylöjärven Viittaveljet ja Ylöjärven Otava vastasivat OH3NE:n ystävällisyyteen vieraanvaraisuudella. Esittelijät saivat ruokaa, saunaa ja vielä lainapyyhkeetkin. Ehkei tästä esittelykeikasta koidu välittömiä jäsenmaksutuloja kerholle, mutta varmasti kylvettiin hiukan kiinnostuksen siementä kasvavan nuorison mieleen. Sellaisesta voi kipinä syttyä, toteavat partioharrastuksen kautta radiohommiin eksyneet Tiiti ja Petri.

Tiiti Kellomäki, OH3HNY